KOTIKAMMIVAELLUKSIAKALASTUSTA
RUUNAA 2006-07

Vain muutaman heiton tähden eli kesäkauden avajaiset Ruunaan koskilla 26. - 28. 5. 2006

Haapavitja - Murrookoski - Siikakoski

Siikakosken yläkoskia

Ruunaan koskikalastusalue sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Lieksasta itään ja se on ehdoton suosikkiperhostelupaikkani Pohjois-Karjalassa. Kyseessä on legendaarinen Lieksanjoki, jonka lähteet ovat Venäjällä Lieksan- ja Tuulijärvessä. Virrattuaan Suomen puolella yli 80 kilometriä joki purkaa vetensä Pankajärven kautta Pieliseen. Se on ollut aikoinaan tärkeä sekä liikenne- että kauppaväylänä ja reilut sata vuotta (1850 - 1984) - kuinkas muutenkaan - puunuittoränninä. Juuri tukinuiton takia jokea ja sen sivu-uomia on perattu, padottu ja paalutettu. Näillä toimilla on ilman muuta ollut oma kielteinenkin merkityksensä joen kalakantaan, ja 1910-luvulla joen alaosiin rakennetut voimalaitokset tyrehdyttivät pikku hiljaa Pielisen järvilohen vuosituhantiset kutuvaellukset synnyinseuduilleen. Vaikka Lieksanjokea on entisöity ja kutupaikkoja kunnostettu, perustuvat kalansaaliit nykyään lähes kokonaan istutettujen kirjolohien ja taimenten varaan. Harjus näyttää lisääntyvän luontaisesti ja se kuuluu ilman muuta tavoiteltujen saaliskalojen joukkoon. Yllä olevassa panoraamassa kohisevat koskijakson viimeisen osan, Siikakosken, ylimmät kuohut joen etelärannalta kuvattuina.

Haapavitja on pitkä koskijakso Ruunaan alueen alkupäässä. Joen rannoille on vuosikymmenien aikana tallautunut kunnon polku-uraverkosto, jota niin retkeilijän kuin kalastajankin on hyvä kuljeskella. Haapavitjan rantamilla voi törmätä jopa miehenkorkuisiin muurahaiskekoihin komean mäntymetsän siimeksessä.


Mustapyörre

Haapavitjan Mustapyörteen karikot kolusin ensimmäisenä. Vain muutaman heiton jälkeen tarrasi PERHOLORDIN kuulapäänymfiin juuri ja juuri mitan täyttävä harjus.

Harry ja harri

Kala tarjosi harjusmaisen pirteän vastuksen siiman päässä, ja retken alku näytti varsin lupaavalta. Korpiniemen laavulla piti tietysti poseerata - yllä Harry ja harri.

nuotio laavulla

Yö laavussa on merkillisen alkukantainen kokemus. Heräämisen jälkeen on kuin maan ylisiin ja alisiin matkan tehnyt shamaani. Liekö sen saa aikaan laavun nurkissa koko yön pyörivä nuotion savu vai kosken taukoamaton kohina korvan juuressa - mene tiedä?

Murrookosken niskalla

Lauantai-iltapäivänä siirryimme antamaan perhoillemme uimaopetusta Murroo- ja Siikakosken puolelle. Kolmen miehen koplaamme liittyi kaksi innokasta korpisoturia Mikkelistä saakka: viimesyksyinen vaelluskumppanini Hämäläisen Jari (SE KALAMIES) kummipoikansa Jarkon kanssa. Yläkuvassa Murroojärvi taittuu eteläpäässään Murrookoskeksi, ja alakuvassa Jari virvelöi Siikakosken yläosan nivan etelärannalla.

Jari kalastaa

Sulo Siikakoskella

Sulo perhosteli samaisen nivan pohjoisrantaa.


Jari (kukas muukaan) sai vieheellään mitallisen taimenen, ja illalla oli luonnollisesti vuorossa saaliskalojen loimutus. Näin oli kulunut rattoisasti kaksi päivää kalassa Ruunaan mahtavissa koskimaisemissa, joita kannattaa tulla katsomaan, vaikkei kalastaisikaan. Jylhä erämaaluonto rauhoittaa kummasti ja antaa uutta virtaa jaksaa siviilielämän monenkirjavissa työkiireissä. Seuraavana päivänä kolusimme vielä alueen jokiprofiileja molemmilta rannoilta, mutta kalantulo oli tosi tiukassa. Yksi ryhmästämme tosin lähti kotimatkalle kirjolohi mukanaan - arvatkaapa kuka. Niinpä niin: "Onks' Mikkeliin mänijöitä, kala läks' justiinsa?"


Kolmen kosken koukuttajat 2006

Kesän ja syksyn kalareissut Ruunaan Haapavitjalla sekä Murroo- ja Siikakoskella



Haapavitjan Koivumutkan karikoita vähän veden aikaan

Edesmenneenä kauniina kesänä ja pitkäksi venähtäneenä syksynä tuli Ruunaan koskilla käväistyksi muita suvia useammin - kokonaista viisi kertaa. Kesän ensimmäinen perhostelu saatiin sopimaan heinäkuun alkupäiviin, jolloin vietimme koskilla kaksi yötä. Myös poikani Antti oli yhden yön vispaamassa perhovehkeitä; toiseksi yöksi hänen piti mennä Lieksaan johonkin paikalliseen rokkitapahtumaan vispaamaan rumpukapuloita. Kalaa saatiin: harjukset olivat ottipäällä, ja minulta katkoi siimat varmasti siinä parikiloinen taimen. Se jäi hieman harmittamaan, mutta toisaalta oli hieno nähdä, että Haapavitjalla uiskentelee sellaisiakin kölliköitä.

Pitkospuita Haapavitjalla

Pitkospuita Haapavitjan maisemissa heinäkuussa


Antti Mustapyörteellä heinäkuisessa aamuyössä

Sulo Mustapyörteellä

Sulo heinäkuun perhokeikalla aamuyössä Haapavitjan Mustapyörteellä

Harrit paistuu

Harjukset kypsyvät heinäkuussa Korpiniemen laavulla

Seuraavat reissut toteutuivat syys-, loka- ja marraskuussa, ja ne sijoittuivat lokakuun alkua lukuunottamatta Murroo- ja Siikakosken puolelle. Syyskuun yö tuotti kaksi kirjolohta ja pikku taimenen tulen ääreen lämmittelemään. Syksyn viimeisin koitos oli vain päiväkäynti, joka - kuten edellinenkin reissu syyslomalla - jätti meidät saaliitta - emme saaneet edes nykäystä. Syyskuun pimeäkurssilla oli mukana poikani Antti ja muitakin nuoria Pielisensuun seurakunnasta. Sekin oli varsin mukava reissu.

Korpiniemen laavulla

Sulon kanssa kahvittelemassa 1.10. Korpiniemen laavulla Haapavitjalla


Siikakosken keskiosan kuohuja syyskuun lopussa.

Murrookosken loppupää

Murrookosken loppuliukujen karikkoa lokakuun alussa


Antti Horkan laavulla

Antti syyskuun lopun aamussa Siikakosken Horkan laavulla

Sulo Siikakoskella

Sulon aamuperhostelut Siikakoskella syyslomalla

Korpiniemen ruskaa

Koivumutkan ruskaa syyskuun lopulla

P.S. Elokuun alussa kalastelin pari vuorokautta myös Kuusamon ala-Kitkajoella, mutta veden vähyys - vai mikä lie - teki saaliin jallittamisen vaikeaksi: Yksi mitallinen harjus löysi tiensä suolapussiin ja maistui sitäkin makoisammalta.




RUUNAANKOSKI HERE I COME! KALASTUSKEIKKOJA PERHOSTELUKAUTENA 2007

Vuosi 2007 muodostui perhokalastelun suhteen antoisaksi. Ruunaalla kävin kuusi kertaa (enimmäkseen kahden päivän reissuilla). Lisäksi teimme elokuussa kolmen miehen kalastusvaelluksen Käsivarren Lappiin (Somasjärvi - Valtijoki - Toskaljärvi - Jogasjärvi - Skadjajärvi). Yhtenä varhaisaamuna (19.6.) perhostelin Koillis-Baijerissa muutaman tunnin Schwarzenbach an der Saalen kaupungin halki virtaavassa Saale-joessa. Hienoja kokemuksia olivat jälleen kaikki, ja kalan makuunkin päästiin...

Tarjoilen aikajärjestyksessä pienet maistiaiset kustakin Ruunaan vesileikistä kuvin ja sanoin. Viimeisenä esittelen Saksan kalastuskuvat.


RUUNAA 28. - 29. 4.

Jääpikari

Ensimmäisen luontoretken tein Leppäsen Sulon kanssa 28. - 29. huhtikuuta Ruunaan Haapavitjalle. Kohotimme maljan keväälle luonnon itsensä muovaamilla pikareilla, joita löytyi runsaasti Korpiniemen laavun edessä liplattelevan lahdelman rantaviivalta.

Korpiniemen edustaa   Sulo laavulla

Korpiniemen koski tarjosi mielenkiintoisia maisemallisia virikkeitä, mutta kalat loistivat poissaolollaan - vaikka olisi niillä ainakin ollut tilaa uiskennella tulvavesissä. Kun kerran kalat olivat vielä talvihorroksessaan, katsoimme parhaaksi keitellä kahvit ja lämmitelläkin hieman; vedet olivat tähän aikaan vuodesta melkoisen vilakoita.

Sulo kalassa

Veren alettua jälleen kiertää ääreisosissammekin kohdistimme mielenkiintomme uudelleen mahdollisiin vedeneläjiin. Ne pysyivät päättäväisesti poissa silmistämme.

Mustapyörteen aurinko   Jäätävää

Auringonlaskuun saakka viivyimme Mustapyörteen koskien kohinassa, vaikka saaliiksi kertyikin vain kokemusta ja jäätäviä näkymiä - toki aikalailla kauniita, vai...?

Yökalastusta

Periksi emme ihan vähällä antaneet, vaan jatkoimme Korpiniemessä perhostelua kuutamokeikkailuna. Taimenet eivät kuitenkaan olleet liikenteessä - eivät ainakaan iskupäällä.

Laavu aamulla

Aamu valkeni aurinkoisena, ja kalastus jatkui uusin voimin. Alkava päivä oli yhtä saaliiton, kuin edeltäjänsä. Missä lie piileskelleet vedenviilettäjät?

Koivut kaarella   Haapavitjaa

Kotimatkalla olimme yhtä nöyriä poikia, kuin vasemman kuvan kaareutunut koivu konsanaan. Haapavitjan pitkän kosken loppuliukuja katsellessamme Sulo tuumasi, että rantojen vapauduttua jääkuorestaan tulemme uudestaan. Mikä ettei!


RUUNAA 16. - 17. 5.

Mustapyörteellä toukokuussa -07

Toukokuun puolivälissä iski aivan hillitön kalastuksen ja mörköelämän kaipuu. Minkäs teit: Ruunaalle oli suunnattava kiesin keula ties monennenko kerran. Vedet olivat vapaat, mutta rantatulvien jääkansia riitti yhä runsaasti liukasteltavaksemme. Hiukka kosteissa ja koleissa tunnelmissa tässä ollaan Mustapyörteen karikolla. Kaloja ei nähty eikä kuultu ahkerasta huispauksesta huolimatta.

Korpiniemen laavulla 16 05 07

Kalakaverinani oli tällä kertaa Kahilan Juho, kollega Joensuusta. Kun ei saatu kalanläskiä hiillostumaan, oli tikunnokkaan tökättävä HK:n gourmetillallinen tirisemään. Hyvin silläkin tuli toimeen näissä Korpiniemen laavun aavemaisissa tunnelmissa.

Pudasjoki 07  Harry majavapadolla

Koska seuraavakin päivä osoittautui Haapavitjan koskilla varsin hiljaiseksi - mitä kaloihin tulee - panimme pillit pussiin ja ajelimme tutustumaan läheisen Pudasjoen maisemiin. Kaunis ja rauhallinen vesistöhän se olikin. Minun mielestäni se näytti harjusten paratiisilta, mutta missä hit... ne olivat juuri nyt? Majavan rakennelmat alkoivat kiinnostaa Perholordia, ja pitihän padolla keikkua, kun kerrankin pääsi.

Muurahaistutkija Pudaksella 07

Seurasimme seudun pieneliöiden kevätpuuhia ja videoimme harvinaisen dokumentin Lieksan yliopiston mullistavista Pudasjoen ihmeitätekevän veden tutkimuksista. Eipä mennyt käsille tämäkään reissu - ei ollenkaan!


RUUNAA 30.6. - 1.7.

Harry ja kalat 30 06 -07

Kesä- heinäkuun vaihteessa järjestin Ruunaan Haapavitjalle isien ja poikien yhden yön kalareissun. Meitä oli koskista nauttimassa seitsemän isää ja kahdeksan pojannaskalia. Leheksen Pertti tarjosi auttavaa kättään leirirutiinien hallinnassa. Lauantai-illan perhostelun tuloksena olivat nämä kaksi kalaa (taimen ja harjus), joita syötiin viiden leivän särpimenä...

Haapaniskan laavu, pojat ja kalat -07

Majoituimme Haapavitjan koskijakson alkupäässä riippusillan läheisessä Haapaniskan laavussa ja teltoissa sen ympärillä. Aikamoista säpinää saivat nuoret kalakaverimme keskenään aikaan. Ja hauskaa oli aina myöhään yöhön saakka.

kalat maistuu pojille1   Kalat maistuu pojille 2

Liikkuessa tulee tunnetusti nälkä, ja niinpä kalat savustettiinkin yöpalaksi nuorille eräretkeläisille.

Mr. Vartio Neitikoskella

Seuraavana päivänä (1.7.) siirryimme Neitikosken kuohujen äärelle kirjolohia ja taimenia ärsyttämään. Kalat pysyttelivät piiloissaan, mutta se ei yritystä lannistanut.

Neitikosken grillillä 1   Neitikosken grillillä 2

Isompi nälkä saatiin siirrettyä kotiin asti paistelemalla Neitikosken rantagrillissä putkitaimenta.

Pojat Neitikoskella

"Tuolla jossain ne lohikalat lymyilevät. Vartokaahan, kun kasvamme hieman isommiksi...!"


RUUNAA 7. - 8. 8.


Käsivarren kalastusvaelluksemme lähestyi, ja käväisimme kenraaliharjoituksissa Mustapyörteen ja Koivumutkan karikoilla. Vietimme yön Korpiniemen laavulla.

  

Keskiyöllä valaisi kuun viimeinen neljännes ympäristömme ja virran juoksun herkällä hohteellaan. Kilpaa ikiaikaisen seuralaisemme kanssa hehkuttivat kiiltomadot pikku lamppujaan karikkeen seassa.


Lisääntyvä valonkajo kertoi uuden päivän alkamisesta, ja uuttera kalamies painui hetkeksi laavuun lämpimän makuupussin uumeniin jaksaakseen kohta jatkaa jahtaamistaan.


Kun vihdoin heräsin, oli kello jo liki yhdeksän. Auringon kilo leikitteli Korpiniemen koskenniskalla houkuttelevana ja kutsuvana.


Reilusti ennen yhtätoista olimme saapuneet Miikuulaan, n. kilometrin alavirtaan tukikohdastamme, jossa joki mainion karikkoalueen jälkeen rauhoittuu ja avartuu laajahkoksi suvannoksi.


…Sulo perhosteli minkä kerkesi ja …


… sai kuin saikin harjuksen ihan vaan todistukseksi epäuskoisille.

  

Kuinka ollakaan, ohitti heittopaikkamme kaksi veneellistä koskenlaskijoita. Se ei tietenkään haitannut kalasteluamme, mutta Sulon harjus jäi kuitenkin tällä erää ainokaiseksemme. Palasimme laavulle, ja matkan varrelta poimin mukavan pussillisen kanttarelleja. Eipä tarvinnut palata kotilieden ääreen vailla luonnon antimia.


RUUNAA 8. - 10. 9.

Mustapyörre vähällä vedellä 09 07

Kaksi viikkoa lapinreissumme jälkeen tarjosi pohjoiskarjalainen jokimaisema lääkettä tunturilta vieroituksen oireisiin. Mustapyörteen karikko oli paljastunut jokavuotiseen tapaansa laajaksi kivikoksi, ja tutut saalismontut paistoivat viilenevässä illassa pieninä lätäkköinä.

Juho Miikkulassa   Harrit kuvassa 09 07

Seuraavana aamuna (9.9.) marssimme Miikkulaan, jonka karikko oli edelleen säilynyt oivallisena harjustelukohteena. Kalakaverina aurinkoisessa säässä oli keväinen tuttavuutemme Kahilan Juho. Pian puolenpäivän jälkeen haksahti mitallinen harjus uppoperhoon, jonka olin sidoskellut Levin Anin Aarteessa elokuussa matkallamme Lapin Käsivarteen.

Perhon esikuva 09 07

Jäljitelmäni oli kaukana tällaisesta aidosta korennosta, joka paistatteli päivää Miikkulan tulipaikan pöydänkulmalla.

Harjus ja kanttarellit 09 07

Harri sai poseerata samaisella pöydällä kauniinkeltaisten kanttarellien kanssa, jotka olimme keränneet jokivarresta tullessamme tänne Korpiniemestä.

Miikkulan suota 09 07 

Miikkulan suota kelottuneine mäntyineen.

Koivumutkan kalastaja 09 07   Harri paistuu 09 07

Palatessamme Korpiniemen laavulle poimimme matkan varrelta ison muovikassillisen kanttarelleja ja kalastelimme mm. Koivumutkan houkuttelevannäköisiä virtapaikkoja. Saaliiksi jäi kuitenkin se yksi harjus, joka oikeanpuoleisessa kuvassa muhii alumiinifoliossa iltapalaksemme laavun nuotiopaikan hiilloksella.

Aamu Korpiniemessä 09 07

Syyskuun kymmenennen päivän aamuna saimme ihastella niemenkärjestä joen toisella puolella kohoavaa usvaa ja siinä leikitteleviä metsän läpi siivilöityneitä valonsäteitä. Alkava ruska viestitti meille kesän taittumisesta pikku hiljaa syksyksi.

Juho Korpiniemessä 09 07   Korpiniemi 09 07 aamua

Vielä oli kuitenkin kesää jäljellä. Kalastelimme jonkin aikaa näitä koskia ja …

 Juho Murrookosken niskalla 09 07

… siirryimme loppupäiväksi kokeilemaan onneamme Murrookosken maisemissa.



RUUNAA 8. - 9. 10

Murrookosken alapuolinen suvanto

Uusi kuu oli aivan syntymäisillään, kun rantauduimme, Sulo ja minä,  Murrookoskelle harjoittaaksemme perhokalastuksen antoisaa ajanvietettä. Murrookosken alainen suvanto lepäili kuulaassa ilmiasussaan …

Sulo Siikakosken tukkipadolla

… ja Sulo pyöräytteli rullausheittojaan Siikakosken ylemmän osan muinaisella tukinuittopadolla.

Sulo miettii  "Millähän perholla tässä pitäisi pyytää?"

Sulo tulilla   Nuotio palaa

Maanantaipäivä pimeni lopulta iltaansa, ja kalastajat vetäytyivät pohdiskelemaan syntyjä syviä. Taisivat siinä Sulon mieleen palautua aiemmin päivällä haaveillut suuret saaliitkin, vaan veden haltijat olivat olleet tänään tyystin eri  aallonpituudella. Tulenliekkien leiskunta rauhoitti kuitenkin miehen mielen, ja pian kaikui laavun nurkasta tuttu lapinkävijäkumppanini murina, joka melkein ylitti kosken kohinan ja kuusipuiden rätinän nuotiossa.

Murrookoskea

Tosi perhomies ei vähästä lannistu. Seuraavana päivänä kalastus jatkui joen molempia rantoja tunnustellen. Tässä katsellaan Murrookosken kuohuntaa sen itäpuoliselta rannalta ruohikkoisen lahdenpoukaman perältä.

Polkujen varrelta

Kuljeskelin joen etelänpuoleista rantaa koluten kaikkia houkuttelevannäköisiä vesialueita. Saaliiksi sain kuitenkin vain mielenkiintoisia maisemallisia yksityiskohtia ja komeita karpaloita tulevan talven soppatarpeiksi. Hyvä niinkin!

Siikakosken laavumaisemaa

Tallasin näitä polkuja aina Siikakosken riippusillalle asti, jota pitkin ylitin joen ja palasin pikkuhiljaa Sulon kalastuspaikalle uittopadolle. Tässä näkymä sillalta Siikakosken laavun (siis yläjuoksun) suuntaan.

Perholordi ja taimen

Padon yläpuolella on rauhallinen suvantoalue, jossa taimenet olivat kiusanneet Suloa koko edellisen ja kuluneen päivän. Silloin tällöin ne läiskäyttivät vettä pyrstöllään ja ponkasivat haukkaamaan saalistakin, mutta perhoon ne eivät haksahtaneet. Saavuin paikalle ja heittelin muutaman kerran kosken reunakuohuihin saamatta mitään. Olin jo lopettamaisillani, kun ajattelin kokeilla vielä muutaman kerran aivan kosken niskalla padon päässä olevan kiven yläpuolelta. Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että noin kilokas taimen jytisteli aikansa siiman päässä ja sukelsi lopulta kalakassiini. No jopas! Perhosteluvuosi sai kuin saikin mukavan päätöksen.


SAALEJOKI, BAIJERI 19. 6.

Saalejoella Saksassa

Kotiseurakunnallani on uudehko ystävyysseurakunta Saksassa Schwarzenbach an der Saalen kaupungissa, Koillis-Baijerissa. Teimme sinne viime kesänä retken 36 hengen porukalla (pääosa nuoria). Kaupungissa asuu myös tuttavani Roland Rontke, joka oli Käsivarren vaelluksellani v. 2005. Hän järjesti minulle perhosteluvarhaisaamun ja -aamupäivän kotijokensa utuisille apajille reissumme viimeistä edellisenä päivänä. (Seuraavana aamuna jatkoimme kohti kotisuomea pysähtyen Wittembergissä ja nukkuen yhden yön yli Berliinissä.) Tässä sumuisen aamun ensimmäisiä heittoja vehreissä maisemissa.

Ronski kalastaa   Toinen pyytäjä

Joki on oikein miellyttävä ja rauhallisen pienimuotoinen kalastuskohde. Aamuvarhaisella joku muukin oli viritellyt saalisrihmojaan.

pikku taimen   Harry ja taimen

Aikani heiteltyäni sain pienen taimenen tarttumaan perhooni. Esiteltyäni saaliini Rolandille annoin sen palata kotijokeensa kasvamaan.

Pikku putous Saalella

Tämän pikku putouksen Roland sanoi olevan suosikkipaikkojaan näillä kulmilla. Idyllinen kohde - joskin kohtalaisen hankala heittopaikka.

Perholordi ja Roland "Ronski" Rontke

Siitä sukeutui mukavien kokemusten päivä. Aurinkokin nousi helottamaan siniselle taivaalle aina vain kuumempana, ja lopulta meidän oli palattava takaisin. Kovin olivat pellot märkiä täälläkin.

Robert Peter Silberhorn ja pojat

Puolenpäivän aikoihin Ronski vei minut ja muutaman kalastusintoisen nuoremme (takana myös poikani Antti) seudun kuulun perhokalastusopettajan ja –matkojen järjestäjän Robert Peter Silberhornin kalastusliikkeeseen. Herra Silberhorn on kehitellyt paljon perhonsidontatekniikkaa ja siihen tarvittavia välineitä, joita hän myös itse valmistaa. Ehdottomasti tutustumisenarvoinen ammattimies, jonka kotisivuille pääset osoitteesta http://www.rps-fliegenfischerschule.de .

Saimme opetusta kädestä pitäen!  Robert opettaa heittotekniikkaa

Silberhorn ja "oppilaat"

Saksalainen visiittimme perhostelun merkeissä sai ansaitsemansa lopun, kun poseerasimme heittotaidon pikakurssin päätteeksi kuulun perhomestarin kanssa samassa kuvassa. Vasemmalta: Roland ”Ronski” Rontke, Juhis, Robert Peter Silberhorn, Toni, Antti ja Harry. Vielen, vielen DANK dem Herrn Silberhorn für die Schnellkurse im Fliegenfischen!

Tähän onkin hyvä päättää nämä PERHOLORDIN pakinat. Uusia tulee taas aikanaan. Tarkoitus on käydä kesällä 2008 Ruunaalla  (tietysti), Kuusinkijoella ja Käsivarressa Didnujoki - Lossujärvi – Riimmajärvi – Meekonjärvi –linjalla. Ainakin. Kireitä siimoja!

Palautesivulle

KOTIKAMMIVAELLUKSIAKALASTUSTA