KOTIKAMMIVAELLUKSIAKALASTUSTA
KÄSIVARSI 8/2006

Kuusi päivää ja viisi yötä Suomi-neidon käsivarrella

eli täysikäisten mustikkaretki Yliperän helteessä ja sumussa 26. -31. 8. 2006

Kilpisjärvi - Halti

Halti - Pitsusjärvi - Meekonjärvi - Kuonjarjohka - Saarijärvi - Kilpisjärvi



Aluksi suppea johdanto laajoin vedoksin


Ailakkaa ja Kilpistä

Kilpisjärven tapahtumiin kuului patikointi Saanan huipulle. Tätä se elämä antoi, kun katseli kilometrin korkeudesta etelään. Vasemmalla etualalla kohoaa Ailakkavaara, jonka takana seisoo Peera. Vesistöä edustaa Kilpisjärven eteläinen osio.

Malla ja sumu

Pikku-Malla kekottaa Kilpisjärven aamussa aurinkoisena, kun iso Peltsa on päästellyt liikoja höyryjään Suomen puolelle leijumaan.

Haltin juurella

Kaksi keikkaa helikopterilla toi koko sakin polun varrelle ison kiven juureen lähelle Haltia, jolla pian kipaistaisiin. Huippu oikealla, vasemmalla Haltijärven sininen viiva ja mökitkin. Paluumatka toteutui apostolin kyydillä mökki mökiltä täyspakkauksessa edeten.

Pitsusjärvi koillisesta

Pitsusjärvi-blues koillisrannalta etelän suuntaan. Mökit jupottavat järven itärannalla. Niiden takana kaartuu Vuopmegasvarri, jonka länsipuolella kohoaa Meekon massiivi. Siitä oikealle näkyy horisontissa Kahperusvaaroja.

Gieddecohkka

Maisemaa Pitsusjärven mökiltä pohjoisen suuntaan. Korkein mäki on Gieddecohkka.

Pitsus ja Govddosgaisi

Pitsusjärvi eteläpään porokämpän paikkeilta pohjoisen suuntaan. Tuttu näkymä jo edellisen kertomuksen kuvista näkyy nyt hieman eri vinkkelistä. Haltikin on päässyt maisemaan äärimmäisenä oikealla. Siitä vasemmalle kurkottavat ohuisiin yläpilviin Gieddecohkka ja Govddosgaisi. 

Vuobmegasjärvi

Nyt suuntaamme katseemme Vuopmegasjavrin kaakkoisrannalta länsiluoteeseen. Korkeimpana komeilee vanha tuttavamme Govddosgaisi huippuineen. Matalampi horisontti esittelee Urttasvaaran ja -pahdan.

Meekonjärvi yöllä

Toinen yö kuorsattiin Meekonjärven varaustuvassa ... jotkut tosin valvoivat kamera seuranaan ja nauttivat erämaan hiljaisuudesta tuttujen tunturiprofiilien keskellä.

Saarijärvi

Sumuisensateisena neljäntenä vaelluspäivänä (30.8.) oli tavoitteenamme majoittua Saarijärven varaustupaan. Vielä on 1,5 km matkaa jäljellä tältä järveltä, jonka korkeudeksi merenpinnasta kartta määrittelee  690,6 m. Saamme siis laskeutua 6,6 metriä. Jippii!

Tsahkaljärvi

Lopuksi pläjähtää katsekontaktiimme Saanan eteläpuolella liplattava Tsahkaljärvi laskeutuessamme Masetvarrin rinteitä. Tarkkasilmäinen tunnistaa myös Kilpisjärven vaalean pinnan tunturikoivikon takaa.



Tästä alkaa sakeampi pixelipuuro juttuhöystöllä



Joensuusta kun lähdetään kahdella autolla kahdeksan hengen voimalla ajaa huristelemaan, ei sitä kerralla Kilpisjärvelle pöräytetä, vaan nautitaan ajoreitin tuntumassa pohjoisen päivänviipymästä. Tällä kertaa parkkeerasimme Levin kupeelle jo ajoissa varaamaamme Anin Aarteeseen. Tosi hieno "mökki" sulki cityihmiset jyhkeiden keloseiniensä sisään pikaiseksi yöksi. Mureutimme tunnelmallisen kodan puuhiililämmössä possun filettä käyttäjäystävälliseen olomuotoon ja saunoimme helteisen ajopäivän  rasitukset iholta.

Kauko Levillä      Anin kahvit

Yllä vasemmalla paraatiterassi ja oikealla olohuoneen ruokailutila komeine liuskekivitakkoineen. Pöydän ääressä vasemmalta myötäpäivään kiertäen Hannu, Ritva, Kauko, Mauno, Salme ja Heimo. Takan edessä Tarja ja kameran takana Harry. Kiitokset Anitralle vieraanvaraisuudesta; suosittelen tätä kelolinnaa kelle hyvänsä turistille, jolla on silmää tyylille.

Saana eka kertaa

Kun Saana pitkän ajomatkan loppukilometreillä sukeltaa sen tietyn mutkan jälkeen esiin, jyhkeän vuoren piirteet jaksavat joka kerta sykähdyttää yhtä vetovoimaisesti kuin silloin kauan sitten ensimmäisellä kerralla. Saavuimme Kilpisjärvelle lauantaina 26.8. aurinkoiseen ja lämpimään säähän. Majoittuminen retkeilykeskukseen, lounas ja retki Saanan laelle antoivat mitä parhaimman alun tulevalle promenadille Kalottireitin katukiveyksellä.

Saanalle1

Klo 15:n maissa vaelluskenkämme pääsivät tosi testiin, kun nousu Saanalle alkoi. Portailla steppaavat (oikealta vasemmalle) Hannu, Ritva ja Mauno. Taustan kaukaisimmat vuoret ovat Norjan Skandeja. JA MIKÄ SÄÄ!

Lampi Saanalla      Saanalta Kilpisjärvelle

Saanan päällä reitti ohjaa kulkijan pienen lammen (vasen yläkuva) rantakivikoita hipoen. Oikeanpuoleisen pikkukuvan Kilpisjärvi-maisemia katsellakseen on hiukan poikettava polulta länteen.

Saanalta itään

Yläkuvassa tarkastelet näkymää Saanan huipulta kutakuinkin itään. Oikealla pilkistää Tsahkaljärvi, jonka yläpuolella kohoaa Ailakkavaaran ja Paihkasvaaran vuorijono. Ison pilven alla varjottelee Terbmisvarri, josta vasemmalle horisonttiin nousee Jollanoaivi. Vasemmassa neljänneksessä vertikaalisessa keskiössä kimmeltävät Coahppejavri, Coahppeluoppal ja Masetjavri. Tuulta oli vain nimeksi.

Kauko ja portaat      Kauko ja Malla

Hyvässä säässä vuorikiipeilymme sujui verkkaisesti maisemista nautiskellen, mutta lopulta oli alaskin tultava. Kauko katselee Saanan jyrkissä profiileissa Kilpisjärven pohjoisrannalla kohoavia Malla-kumpareita. Retkeilykeskuksessa odotti sauna kuumana...

Kilpisjärvi aamulla

Sunnuntai 27.8. valkeni kirkkaana usvan luikerrellessa Kilpisjärven pohjoisimmilta lahukoilta kohti etelää. Kuvan keskellä Salmivaara.

Kauko keskittyy

27.8. klo 10.30. Puolet ryhmästämme on matkalla ilmojen halki Haltijärven läheisyyteen. Kauko keskittyy tulevaan pyrähdykseen Kilpisjärven maisemissa lentosataman liepeillä.

kopteri saapuu

Jahas! On aika valmistautua lentohärvelin vietäväksi. Haltin juurella varmaan jo Trangia liekehtii; tunnetko sinäkin kahvin tuoksua...

Haltin juurella      Kahvia Haltin juurella

Oikeinpa tiesi vainuni: Siellä ne kahvit porisivat, jotta jaksaisimme paremmin suoriutua edessä olevasta urakasta kavuta Suomi-neidon korkeimmalle kukkulalle. Vasemmassa yläkuvassa vuori takanamme on Gieddecohkka, oikeanpuoleisessa kuvassa komeilee kohteemme: Kyllä se Halti on, ON SE HALTI!

Kohti Haltia

Kivikkoinen on kulkijan taival täällä - jos lienee muuallakin. Vaan aurinkoisessa ja lämpimässä säässä saimme taivaita tavoitella.


Turhaan emme kiviä potkineet, sillä lopulta oli ryhmämme kasassa rajapyykillä. Vasemmalta Mauno, Ritva, Tarja, Salme, Heimo, Hannu ja yläpuolella Harry (k)ukkona kasan päällä. Vieraskirjaan tällättiin kävijätilastoihin numerot 88043 - 88050. Tarkemman selailun jälkeen huomasimme jonkun jossain vaiheessa muuttaneen lukeman 83*** luvuksi 88***. No, sellaista sattuu. Oikeasti olimme siis 83043. - 83050. reippailijat, jotka ovat kirjanneet tällä nyppylällä pistäytymisensä kiinnostuneiden kiusaksi.

Kauko Haltilla      Heimo Haltilla

Miehemme maailman laidalla. Vasemmassa yläkuvassa Kauko poseeraa Suomen korkeimmalla kohdalla ja oikeassa ruudussa ottaa haltilaista valosuihkua Heimo.

Mauno ja Ritva Haltilla

Mitähän maanrakennusalan ammattilaisella mahtaa olla mielessään tällaista kivierämaata katsellessaan? Oikealla näkyy Ritnicohkkaa.

Haltin kiviä 1      Haltin kiviä 2

Haltin rinteillä törmää aika mielenkiintoisiin kivenmurikoihin. Mikähän salainen seitojen viesti kätkeytyykään tuon oikeanpuoleisen kuvan kivenpintaan - vai liekö siinä ne kadonneet enkelien sanomat ...

Govdajohkan putous 1

Haltin keikan jälkeen heitettiin rinkat selkään, ja matkamme jatkui kohti Pitsusjärven varaustupaa. Kauniit, jylhät maisemat upeine yksityiskohtineen pysähdyttivät meidät kerta toisensa jälkeen pitämään pausseja. Ja mikäs oli tauotellessa, kun aurinko lämmitti ilman lähes 20 -asteiseksi, eikä tuultakaan juuri ollut. Paidatta painelivat miehemme kivistä polkua eteenpäin. Yläpuolen kuvassa Govdajohkan kaunis pikku putous, jossa uimamaisterimme Kauko pulahti virkistävässä suihkussa ja rentouttavassa hieronnassa, kuten alakuvissa näkyy.

Kauko uimaan      Kauko uimasta

Kivikkoisiin uima-altaisiin oli mentävä varovasti, mutta kyllä se kannatti, sillä tunturipurojen raikkaus sai veret kiertämään.

Hannu, Tarja ja Kauko valmiina

Kunnon tauon jälkeen vaellus jatkuu, kuin aloittaisi alusta. Remmit pinkeiksi ja ilme päättäväiseksi. Kyllä se siitä.

Mauno ja Pitsusjärvi

Mauno oli porukan vanhin, mutta kuntoa hänellä riitti vaikka muille jakaa. Aurinko kultasi niityt, ja Pitsusjärvi kilpaili taivaan kanssa sinisyydestä. Ensimmäisen vaelluspäivän päätepiste piirtyy näköaistiimme hetki hetkeltä suurempana ja houkuttelevampana...

Pitsusjärven mökki

...ja tässä se sitten hempeilee ilta-auringon pastellisävyttämänä: vanha kunnon Pitsusjärven kämppä uusissa kuoseissaan. Avain lukkoon, kamina lämpiämään, padat porisemaan, makuupussit lavereille, rantaan pesulle, puhdasta ylle, kuksallinen kahvia huulille, rauhallinen hetki maisemista nauttien, juttu kulkemaan. Siinä se elämä täällä on kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaisena, ehjänä, maistuvana.

Heimo ja kahvipannu      Pitsuksen pirtinpöytä

Pitsuksen kämppää sisältä. Tuskin oli avainta lukossa käännetty, kun Hannu jo mittasi pannuun juuri oikean määrän kahvinporoja. Kelpasi sitten istua pöydän ääreen tai kivennokkaan höyryävä kupponen kädessä miettimään sinisiä aatoksia.

Ilta-aurinko Pituksella

Tuli ilta, aurinko oli jo pitkään vieriskellyt Govddosgaisin pohjoisia rinteitä painuen lopulta horisontin taa luoden kultareunukset niille harvoille pilville, jotka taivaanrannalla seilailivat.

ilta-aurinkoa Pitsuksella

Valkeni uusi päivä, yhtä aurinkoinen kuin edeltäjänsä. Yöllä oli näkynyt revontulia, ja
aamulla Halti oli pilven peittämä. Kuulaassa ja tyynessä säässä Kahperusvaarat (kuten kaikki muutkin ympäristön vuoret) peilautuivat Pitsusjärven pinnassa herkästi väreilevinä, utuisina hahmoina. Tästä oli hyvä jatkaa...

Pitsus ja Kauko

... vaellusta kohti etelää ensimmäisenä taukopaikkana porokämppien seutu. Kaukon askel on kevyt ja vetävä, vaikka hän useimmiten kuljeskelikin jonon viimeisenä.

Vielä Pitsusta

Vaellussauvat ovat erinomainen apuneuvo raskaan taakan kantajalle kivikkoisella polulla. Ne antavat tasapainoa ja pistävät käsivarretkin työhön niin nousuissa kuin laskuissakin.

rinkat

"Tutkielma rinkoista Pihtsuksen rannalla"

"Omnia mea mecum porto", sanoi antiikin vanha viisas Simonides. Tuo toteamus pitää sataprosenttisesti paikkansa täällä erämaassa. Vaeltajan nyrkkisääntö on seuraavanlainen: Pakkaa tavarasi kunnon rinkkaan, joka on juuri sinun hartioillesi, selällesi ja lantioillesi säädelty ja viritelty. Pukeudu kunnon vaellusjalkineisiin! Varaudu ehdottomasti estämään itsesi ja tarvikkeidesi kastuminen ja huolehdi lämpimänä pysymisestäsi; ota mukaasi oikea vaellusteltta ja kunnollinen makuupussi ja -alusta! Tämän lisäksi ota tietenkin mukaasi ehdottoman välttämätön vaatetus, ruoka, juoma ja meno muu! Eihän se sen kummoisempaa olekaan...lähteä luontoon.

Kannatti tulla, vai mitä. Näiden valkohapsisten tupasvillojen saattelemana irtauduimme pitkäaikaisesta kumppanistamme Pitsusjärvestä, joskin nimeltään samakantainen joki virtaili vierellämme aina pitkälle iltapäivään. Joen alkupäässä "polku" pakottaa vaeltajan parin sadan metrin matkalla harkitsemaan askeleensa tarkkaan varsin kinkkisen kivikkoisessa maastossa. Siitä kuitenkin selvittiin kommelluksitta, ja vaivan palkkana...

pikku putous Pitsusjoella

...saimme pitää kahvitauon kahden kumpareen välisessä, auringon lämmössä kylpevässä notkelmassa nauttien samalla vuoristopuron sinisestä virrasta ja valkoisista kuohuista. Taustalla kohoavat Govddosgaisin nyppylät.

Pitsusputous

Edettyämme muutaman sata metriä alkoi kuulua tuttu jylinä. Pihtsusköngäs on Saanan lailla joka kerta yhtä sykähdyttävä näky. Se muodostaa kuohuillaan majesteetillisen seitojen valtaistuimen syöksyessään seitsemäntoista metriä jyrkkäseinäiseen kanjoniin. Vesi oli niin vähissä, että pääsin kuvaamaan putousta uudesta paikasta. Aurinkokin oli puolellani, ja niinpä sain kuin sainkin etsiä aarretta sateenkaaren päästä. Se aarre on nyt pixeleinä kuvaruudussani ja videonauhalla - ja ennen kaikkea mielikuvana sydämeni muistiyksiköissä.

Mustikanpoimijat Vuomakasjärvellä

Vuomakasjärven itäisillä rantamailla pysähdyimme hengähtämään kiireemmäksi aikaa ja kuinka ollakaan törmäsimme tosi runsasmustikkaiseen rinteeseen. Kuksille löytyi aivan uutta käyttöä, kunhan loput kahvit oli ensin siemaistu tuulensuojaan. Ei siinä paljoa ehditty vanheta, kun kaksilitrainen rasia oli ääriään myöten täynnä reilunkokoisia, kauniin sinisiä ja herkullisen makuisia luonnonantimia.

Mustikkaa

Näistä marjoista nautimme Meekonjärven varaustuvassa illan viiletessä, kun leidimme paistoivat niistä mehevän piiraan. Eikä herkuttelu päättynyt siihen, sillä seuraavana aamuna loput mustikat saivat koristaa mysliannoksiamme. NAM!

Vuomakasjoki1 06

Eipä kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle. Vaikka vaelluksemme hyvässä säässä ja erinomaisessa porukassamme sujuikin kuin tanssi, oli jokainen askel otettava harkiten; sen verran kapeita ja kivisiä ovat polut Meekonvaaran jyrkkiä pohjoisrinteitä kierreltäessä. Osittain matalahkossa kanjonissa virtaava vuolas, monipolvisen kaunis Vuomakasjoki on jo ylitetty pitkin siltaa ja noustu Meekon puolelle vielä kerran ihailemaan Govddosgaisin jyhkeäpiirteistä ylänköä.

Kohti Annjalonjia1       Kohti Annjalonjia 2

Sitten taas nenä kohti menosuuntaa ja askel vetäväksi. Tutut Annjaloanjin myhkyrät opastivat meitä kohti Meekonjärven, Skadjajärven, Venejärven, Saijärven, Jogasjärven ja Porojärven kala-altaille sijansa antavaa itään avautuvaa mahtavaa, upeaa laaksoa. Oikeanpuoleisesta pikkukuvasta näkyy, miten Vuopmegasjohka rauhoittuu loppukilometreillään matalaksi, leveäksi, houkuttelevaksi harjusten tyyssijaksi (korkean veden aikaan jokinäkymä on tietysti hieman toisenlainen).

Heimo ja harri

Meekonjärvellä meitä odotti varaustupa, jonne saavuimme neljän kieppeillä iltapäivällä 28.8. Majoittumisrutiinien jälkeen minä ja Heimo (porukan vapaherrat) vetäisimme kalastusilmeen kasvoillemme ja suuntasimme virtaavien lähivesien partaille. Skadjajärven suulta Heimo sai narrattua tämän lähes kiloisen harrin. Sepä maistuikin hyvältä voissa paistettuna. Ilta meni muutenkin herkuttelun merkeissä, kuten jo edellä kerroin; mustikkapiirakkaa ja minttuliköörikaakaota ei voi jättää mainostamatta.

Yö Meekolla 1      Yö Meekolla 2

Yö oli kirkas, ja Perholordin oli pakko käydä tarkistamassa, näkyisikö nytkin niitä revontulia, joita Mauno oli edellisenä yönä Pitsusjärvellä bongaillut. Eipä näkynyt pohjantulia, mutta rauhallisia tunnelmia sain siemailla sydämeni kyllyydestä niin ulkona kuin sisällä tuvassakin. Vasemmassa kuvassa piirtyy ikkunan läpi Annjaloanjin pahta ja oikeassa kuvassa vahtii mökkimme koskemattomuutta Saivaara, jonka Hannu ripeänä  miehenä oli illalla käynyt gasellin lailla kirmaten huiputtamassa.

Harry ja harri

Aamu valkeni sumuisena, ja idästä kävi hienoinen tuuli. Ilma oli selvästi viilentynyt. Viideltä Heimo herätteli minut kalaan, enkä ollut siitä pahoillani ollenkaan, sillä tuloksena parin tunnin vispaamisesta sain hieman alle kiloisen harjuksen. Sen suolasin nauttiaksemme illalla graavia harria.

Bierfen putous 1   Bierfen putous 2

Kun lähdettiin liikkeelle kymmenen maissa, alkoi tihkuttaa vettä. Bierfejohkan silta ylittäjineen ja putoukset oli tietenkin kuvattava. Sumu oli koko päivän sakeaa antaen meille reilusti alle tuhat neliömetriä maailmaa kerralla nähtäväksi. Hassua, sillä vuosi sitten kova lumisade esti silloista porukkaamme nauttimasta juuri tämän osuuden varrelle avautuvista maisemista. (On siis tultava uudestaan)

Sumussa Kahperusladnjalla 1

Kahperuslatnjan rinteillä ilma kävi entistä sakeammaksi, ja auringon pysytellessä poissa oli otettava pilvee...

Sumussa Kahperusladnjalla 2      Kuonjarjohkan mökki

Vaellus sumuisessa vuoristossa sujui arvoituksellisissa merkeissä. Ryhmämme  seurasi polkua opaste opasteelta yrittäen välillä arvailla, missä ollaan ja mikä lienee käypä valuutta. Kahperusjoen ylityskohdassa pysähdyimme haaveilemaan muutaman raudun iltapalaksi. Lopulta Kuonjarjohkan mökki tupsahti eteemme kuin tyhjästä, yllätyksellisesti, sillä emme kuvitelleet olevamme vielä niin pitkällä. Meillä ei tietenkään ollut mitään majoittumista vastaan. Illalla maailma hieman kirkastui, ja Reiterin Jägertopfin nautittuaan kolme urhoollista miestä yritti käydä valloittamassa Guonjarvarria.

Kuonjarin maisemaa ikkunasta

Kuonjarjohkan varaustuvan ikkunasta avautui rauhoittava maisema. Perholordin kuvaillessa ja suorittaessa kalastuksenhoidollisia velvotteitaan leidit valmistivat jälleen maittavan erikoisiltapalan:

Kuonjarjohkan mökkiä sisältä

Eräältä saksalaisryhmältä kuluneena kesänä vakoiltua retkiherkkuideaa soveltaen he valmistivat pullataikinan. Siitä pyöriteltiin pikku leipäsiä, joiden sisään leivottiin kylmäsavuporoleikemuruja maustettuna hyppysellisellä sipulikeittoaineksia.  Nämä nyytit paistettiin sitten voissa  paistinpannulla ja nautittiin tuoreina. NAM! Ja vielä kerran: NAM! Suosittelen. Lämpimäisesti.

Kohti Saarijärveä 1

Seuraavan päivän tarinan otan suoraan reissuvihkostani: Herätys 7.30. Yöllä tuuli navakasti ja sateli reilusti. Aamu oli sumuinen. Lähdimme puuro- / mehukeitto- / kahvi- / teeaamiaisen jälkeen polulle klo 10.25 sateiseen ja sumuiseen luontoon...

Saarijärven mökki 1      Saarijärven mökki 2

Minulla ei ollut sadehousuja ja se kostautui. Vesi valui jalkoja pitkin kenkiin. Ne on nyt sitkeitä kuivumaan, vaikka saavat roikkua tuntikaupalla Saarijärven lämpimässä varaustuvassa. Olimme täällä jo viittä vaille kaksi. Tulimme yhdellä kahvitauolla. Matkalla törmättiin yhteen vanhaan tuttavaamme, joka oli menossa ryhmänsä kanssa kohti pohjoista. Kuuden aikoihin kirkastui vähän, joten ruuan jälkeen kävimme Kaken kanssa katsastamassa Sadgejärven...

Saarijärven kämpässä 06

Sitten vielä iltapala poropaistoksineen (taas NAM!) ja minttukaakaoineen. Klo 23:n maissa vetelemään hirsiä, sillä huomenna on tarkoitus olla liikenteessä jo kahdeksalta.

Kuten yläkuvasta näkyy, ei sadepäivä ollut taltuttanut ryhmämme reissuhuumoria.

Porukka Sadgevarrin edustalla

Viimeinen vaelluspäivämme oli  kahta edellistä selkeämpi, mutta aurinkoa emme enää nähneet. Onneksi sadekaan ei enää vaivannut. Liikettä riitti, sillä tarkoituksena oli peseytyä ja ruokailla Saananmajalla ja lähteä vielä illaksi Muonion lohestuskeskukseen Mämmiojan Riston tukkilaiskämpälle kunnon saunaan ja yötsyihin. Kuvassa näkyy Coahppeluoppal, jonka takana kohoaa Sadgevarri.

Tauko Isojehkasin edustalla

Norjan harha-askellusten jälkeen tuttuakin tutummat maisemat alkoivat herättää nostalgisia tunnelmia allekirjoittaneessa. Osalle ryhmää nimi Iso Jeahkkas, jota tässä katsellaan Masetvarrin pohjoisrinteiltä, ei sanonut varmaankaan sen kummempaa. Leidien välissä pilkottaa Masetjavri. Vaellusta on vielä jäljellä  runsaat kuusi kilometriä.

Heimo vedenotossa      Tsahkalin kaakkoisnurkan joki2

Tsahkaljärven kaakkoispäähän laskee idästä päin Marjajärviltä tammukoiden suosiossa oleva johka. Sen ylittämiseksi on kulkijoiden riemuksi rakennettu silta, joka pilkottaakin oikeanpuoleisen pikkukuvan vasemmassa reunassa. Tässä pidimme reissumme viimeisen "virallisen" tauon. Heimo täyttää juomapullonsa tunturipurojen raikkaudella varmistaakseen saapumisensa vajaan kolmen kilometrin päähän Kilpisjärven kaupalle ilman kohtalokasta nestehukkaa.

Tsahkalin poluilla 1      Tsahkalin poluilla 2

Tsahkaljärven eteläpuolinen tunturikoivikko kumpareineen on yksi vaellusten paluurutiinien kohokohtia. (Samaa voi tietysti sanoa Saanan pohjoispuolisesta metsiköstä, mikäli palaa retkiltään  sitä kautta.) Metsä on kuin satukirjan kuvituksesta käppyräisine koivuineen ja puurypäksineen sekä polun ylle kaareutuvine oksaholvistoineen. Helpolla maasto ei kuitenkaan päästä kulkijaa edes viimemetreillään kivikkoineen ja juurakkoineen.

Kauko ja Tsahkalin putous

Reissu on käytännössä heitetty, kun savutaan Cahkaljohkan herkänkauniille putoukselle; sivistykseen on täältä enää hitunen matkaa. Kaukon katseessa näen mielenkiintoisesti jotain päättäväisen tiukasti kysyvää ja tarkkailevaa. Mitä lie miehellä mielessään viiden erämaapäivän ja n. 50 kilometrin patikoinnin päätteeksi?


LOPPUSANAT

Parisen vuotta kestänyt Kilpisjärven rakennusbuumi alkaa ulottaa lonkeroitaan jo näille korkeuksille. Kunpa rakentajat ja kaavoittajaviranomaiset osaisivat asettaa rajan johonkin järkevään kohtaan, ettei seudun idylli pirstoutuisi, ja Yliperän taika katoaisi eurojen kilinään ja ylitiheän populaation hötkymiseen kaikkine sivistyksen hilpetööreineen. Seudun herkän luonnon kestokykyä ei saisi vaarantaa. Tiettyyn rajaan saakka nykykehitys on kaivattu piristysruiske - kenties elinehto - tälle kylälle, mutta sitä ei tulisi hävittää, mitä varten turistit tänne viime kädessä matkaan laittautuvat kaukaa etelän kiireestä ja melskeestä. En todellakaan toivoisi tänne sellaista luksusmökkikaupunkia, joita Lapin hiihtokeskusten myötä on syntynyt, niin juhlavalta kuin ensimmäinen yömme Anin Aarteessa tuntuikin. Kyllä sieltä olisi juhlallisuus ollut kaukana, jos olisimme sattuneet paikalle pahimpaan sesonkiaikaan...

ryhmä muoniossa


KOTISIVULLE

PALAUTESIVULLE


KOTIKAMMIVAELLUKSIAKALASTUSTA